François Ozonin Ricky - et il s'envole (***)

Kävin tänään katsomassa Rakkautta & Anarkiaa festareilla François Ozonin elokuvan Ricky. Olen ollut todella tyytyväinen ohjaajan aikaisempiin tuotoksiin (etenkin leffa Swimming pool on loistava), mutta Ricky ei oikein iskenyt.

Elokuva kertoo tarinan yksinhuoltajaäidistä Katiestä (Alexandra Lamy) ja hänen pienestä tytöstä Lisasta (Mélusine Mayance). Katie ihastuu töissä espanjasta kotoisin olevaan Pacoon (Sergi López), joka heidän ensimmäisen vessaseksisessionsa jälkeen muuttaakin jo asumaan Katien ja Lisan luokse. Pian perheeseen saadaan lisäystä, Katie synnyttää tanakan Ricky-pojan. Ricky alkaa saada selkäänsä mustelmia ja Katie syyttää tästä Pacoa, Paco suuttuu syytöksistä ja lähtee livaskaan. Tähän saakka elokuva vaikuttaa normaalilta draamalta...

Mutta mustelmat eivät loppujen lopuksi sitten johdukaan Pacosta, vaan aivan jostain muusta. Elokuva hyppää realismin parista fantasian piiriin. Käännöskohta naurattaa ja HÄMMÄSTYTTÄÄ!! Paco palaa lopulta Katien, Lisan ja Rickyn luo, kun hänelle käy ilmi, mistä Rickyn mustelmat oikesti johtuivat.

Elokuvan jälkeen oli outo olo. Rickyn "epämuodostuneisuus", fantasianomainen ulottuvuus, joka ei tietääkseni ole mahdollista, oli suuressa ristiriidassa muuten hyvin normaaliin draamaelokuvan piirteet omaavassa leffassa. Elokuvassa käsiteltäviä teemoja ovat mm. uusioperhe, isän ja äidin roolit ja epänormaalius.

Leffa toimii parhaiten, jos menee saliin ja odottaa, että sieltä tulee Ozonilta uusi draama, joka kertoo työväenluokkaisesta uusioperheesta.



kuva: imdb.com