Mikko Leppilampi nähdään Toni Laineen ohjaamassa draamakomediassa Pihalla, joka on teattereissa ensi-illassa ensi perjantaina (23.10).
Juttelin Mikon kanssa maanantaina elokuvasta
Ensi viikon alussa tulossa Sibel Kekillin haastattelu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Tristan and Isolde (2006) – kohtalokasta rakkautta (DVD)***
"My face in thine eyes, thine in mine appears, And true plain hearts do in the faces rest; Where can we find two better hemispheres, Without sharp north, without declining west? Whatever dies, was not mixed equally; If our two loves be one, or thou and I. Love so alike, that none do slacken, none can die."
Elokuvan ohjaus: Kevin Reynolds
Elokuvan päärooleissa: James Franco, Sophia Myles, Rufus Sewell, David O'Hara, Mark Strong, Henry Cavill
Elokuvan juoni:
Englanti on jakaantunut useisiin eri klaaneihin Rooman tuhon jälkeen. Mahtava Irlanti hallitsee englantilaisia. Englantilaisten oikeudenmukainen johtaja Marke (Rufus Sewell) on liittoutunut muiden klaanien kanssa ja yrittää taistella Irlantia vastaan. Irlantilaisen johtajan Morholtin lahdatessa englantilaisia eräässä taistelussa Marke pelastaa Tristan pojan (James Franco), jonka vanhemmat Morholt on juuri tappanut.
Kasvettuaan nuoreksi pojaksi Tristan pelastaa Marken joukot Irlannin hyökkäykseltä ja tappaa Morholtin. Tristan kuitenkin haavoittuu ja luullaan, että hän on kuollut.
Kuollut Tristan lähetetään lautalla merelle ja lautta ajautuu Irlannin rannalle. Siellä Irlannin kuninkaan kaunis tytär Isolde (Sophia Myles) huomaa rantautuneen lautan ja pelastaa elämän rajalla huojuvan Tristanin. Isolde ja Tristan rakastuvat.
Tristan pakenee irlantilaisia takaisin Englantiin. Isolden isä, kuningas Donnchaudh (David O'Hara) juonii Englantia vastaan ja järjestää turnajaiset, jonka voittajalle lupaa tyttärensä käden. Tristan voittaa turnajaiset ja tietämättään, kuka Donnchaudin tytär on luovuttaa Isolden Markelle, jotta Markesta tulisi kuningas.
Rakkaus on kuitenkin vahva kuin kallio ja velvollisuudet ja uskollisuus joutuvat koetukselle.
Elokuvan juoni eroaa monessa kohdin Joseph Bédierin kirjaversiosta, mutta pääelementit löytyvät leffastakin. Tristan ja Isolde on surullisen kaunis rakkaustarina, rakkaudesta, jota kuolemakaan ei voi sammuttaa. Muutama kyynel vierähtää ihan varmasti poskea pitkin, jos on yhtään tunteellisempaa sorttia. Kaunis elokuva.
Elokuvassa myös kaunista Anne Dudleyn musiikkia (Love so Alike)
Kuvat: imdb.com ja AboutRufus.com
Elokuvan ohjaus: Kevin Reynolds
Elokuvan päärooleissa: James Franco, Sophia Myles, Rufus Sewell, David O'Hara, Mark Strong, Henry Cavill
Elokuvan juoni:
Englanti on jakaantunut useisiin eri klaaneihin Rooman tuhon jälkeen. Mahtava Irlanti hallitsee englantilaisia. Englantilaisten oikeudenmukainen johtaja Marke (Rufus Sewell) on liittoutunut muiden klaanien kanssa ja yrittää taistella Irlantia vastaan. Irlantilaisen johtajan Morholtin lahdatessa englantilaisia eräässä taistelussa Marke pelastaa Tristan pojan (James Franco), jonka vanhemmat Morholt on juuri tappanut.
Kasvettuaan nuoreksi pojaksi Tristan pelastaa Marken joukot Irlannin hyökkäykseltä ja tappaa Morholtin. Tristan kuitenkin haavoittuu ja luullaan, että hän on kuollut.
Kuollut Tristan lähetetään lautalla merelle ja lautta ajautuu Irlannin rannalle. Siellä Irlannin kuninkaan kaunis tytär Isolde (Sophia Myles) huomaa rantautuneen lautan ja pelastaa elämän rajalla huojuvan Tristanin. Isolde ja Tristan rakastuvat.
Tristan pakenee irlantilaisia takaisin Englantiin. Isolden isä, kuningas Donnchaudh (David O'Hara) juonii Englantia vastaan ja järjestää turnajaiset, jonka voittajalle lupaa tyttärensä käden. Tristan voittaa turnajaiset ja tietämättään, kuka Donnchaudin tytär on luovuttaa Isolden Markelle, jotta Markesta tulisi kuningas.
Rakkaus on kuitenkin vahva kuin kallio ja velvollisuudet ja uskollisuus joutuvat koetukselle.
Elokuvan juoni eroaa monessa kohdin Joseph Bédierin kirjaversiosta, mutta pääelementit löytyvät leffastakin. Tristan ja Isolde on surullisen kaunis rakkaustarina, rakkaudesta, jota kuolemakaan ei voi sammuttaa. Muutama kyynel vierähtää ihan varmasti poskea pitkin, jos on yhtään tunteellisempaa sorttia. Kaunis elokuva.
Elokuvassa myös kaunista Anne Dudleyn musiikkia (Love so Alike)
Kuvat: imdb.com ja AboutRufus.com
Elokuvat herkuilla vai ilman?
Leffateatterissa rapisee ja maiskuu, ihmiset ostavat ennen saliin marssimista kukin omien mieltymystensä mukaan nameja, poppareita, suklaata, you name it...
Joskus jotkut tuntuvat keskittyvän salissa enemmän pussiensa sisältöön kun leffaan, välillä todellakin rap-rap-rapisee ja rouskuu. Häiritseekö asia ketään? Herkutteletko itse salissa vai et? Ja jos herkuttelet, niin mikä on paras herkku? :D
Kuvat: bigfatboyfriend ja demi.fi
Joskus jotkut tuntuvat keskittyvän salissa enemmän pussiensa sisältöön kun leffaan, välillä todellakin rap-rap-rapisee ja rouskuu. Häiritseekö asia ketään? Herkutteletko itse salissa vai et? Ja jos herkuttelet, niin mikä on paras herkku? :D
Kuvat: bigfatboyfriend ja demi.fi
Koskettavatko tragediat, viiltävätkö ne syvältä surullisen suloisesti, vai jätätkö kyseiset leffat kokonaan katsomatta?
Rakastan tragedioita, varsinkin rakkaustragedioita. Enemmän elokuvissa ja kirjoissa, kuin omassa elämässäni tosin. Kauniit rakkaustarinat ja rohkean moraalisen selkärangan omaavat sankarit, surulliset loput, joita on vaikea ymmärtää..
1600-luvulla eläneen englantilaisen viiksiniekan William Shakespearen Othello ja Macbeth ovat yksiä lempikirjojani. Baz Luhrmannin elokuvaversio Roomeosta ja Juliasta kosketti myös aikoinaan (1996).
Ihastuin muutamia vuosia sitten suloiseen romanttiseen tragediaan, kelttiläiseen keskiajalta peräisin olevaan tarinaan Tristanista ja Isoldesta. Luin Joseph Bédierin ranskankielisen adaptaation tarinasta ja olin aivan myyty. Nyt sain kaverilta lainaksi Kevin Reynoldsin 2006 ohjaamaan elokuvaversion tästä. Aion katsoa sen tänään illalla. Kerron myöhemmin, mitä pidin...
Tristan & Isolde (2006)
Mikä on teidän mielestä paras tragedia-elokuva? Jos ylipäätään tykkäätte genrestä...
Kuvat: imdb.com
1600-luvulla eläneen englantilaisen viiksiniekan William Shakespearen Othello ja Macbeth ovat yksiä lempikirjojani. Baz Luhrmannin elokuvaversio Roomeosta ja Juliasta kosketti myös aikoinaan (1996).
Ihastuin muutamia vuosia sitten suloiseen romanttiseen tragediaan, kelttiläiseen keskiajalta peräisin olevaan tarinaan Tristanista ja Isoldesta. Luin Joseph Bédierin ranskankielisen adaptaation tarinasta ja olin aivan myyty. Nyt sain kaverilta lainaksi Kevin Reynoldsin 2006 ohjaamaan elokuvaversion tästä. Aion katsoa sen tänään illalla. Kerron myöhemmin, mitä pidin...
Tristan & Isolde (2006)
Mikä on teidän mielestä paras tragedia-elokuva? Jos ylipäätään tykkäätte genrestä...
Kuvat: imdb.com
Tulossa elävää kuvaa
Pian tulossa tänne myös Mikko Leppilammen ja Sibell Kekillin haastattelut. Jos haluatte kysyä heiltä jotain, kirjoittakaa kommentteihin :)
Alla Mikko Leppilampi Pihalla elokuvassa
Sibell Kekilli
Kuvat: Filmikamari
Alla Mikko Leppilampi Pihalla elokuvassa
Sibell Kekilli
Kuvat: Filmikamari
Pihalla (****) "Minä haluaisin nussia"...tai ehkä sittenkin pähkinöitä
Mitä seuraa kun elokuvakäsikirjoitusta työstetään kuusi vuotta kahden naisen voimalla...
No, siitäpä seuraa suomalais-saksalais yhteistuotettu elokuva Pihalla, jossa kielet sekoittuvat ihanasti ja kantavina teemoina väreilevät mm kulttuurienvälisyys ja yksinäisyys.
Elokuvan genre: romanttinen draama
Ohjaus: Toni Laine
Rooleissa: Sibel Kekilli, Mikko Leppilampi, Teemu Palosaari, Sanna-June Hyde, Matleena Kuusniemi, Mari Perankoski, Pihla Viitala
Käsikirjoitus: Petja Peltomaa ja Sanna Reinumägi
Tuottaja: Aleksi Bardy / Helsinki-filmi Oy
Elokuvan tarina:
Saksalainen Laura (Sibell Kekilli) muuttaa Hampurista Tampereelle suomalaisen miehensä Arton (Teemu Palosaari) ja heidän pienen Ella tyttärensä kanssa. Arto matkustaa työnsä takia koko ajan, ja Laura yrittää sillä välin parhaansa mukaan sopeutua suomalaiseeen elämäntyyliin ja kieleen, jotka tarjoavat rankan vastuksen keskieurooppalaiselle.
Lauraa luullaan sattumalta yh-äidiksi ja hän saa uusia ystäviä. Samoissa piireissa Laura törmää myös hulivilimuusikkoon Teroon (Mikko Leppilampi), jonka kanssa hän ystävystyy yhä enemmän ja enemmän.
Arton suomen työkomennuksen päättyessä, moni asia on muuttunut...
Kulttuurien kohtaamiset ja niistä aiheutuvat sekaannukset sekä elämää rikastuttavat uudet kokemukset ovat mielestäni aina mielenkiintoisia. Itselleni tuli heti mieleen omat kokemukseni Ranskassa, jossa aluksi itselleni oli hankalaa oppia juttelemaan paikallisten moottoriturpien tavoin "small-talkia". Kaupassa tai konditorioissa kysellään kuulumiset myyjiltä, heidän kanssa jutellaan niistä ja näistä, jopa bussipysäkillä tai julkisissa liikennevälineissä jutellaan muiden kanssa...ja jos ei jutella, niin se on epänormaalia. Pieniä ihania eroja kulttuureiden välissä, jotka ovat ihanasti toteutettu elokuvassa.
Kaunis Sibel Kekilli näyttelee hyvin viatonta Lauraa, Sanna June-Hyde on loistava kyynisen yh-äidin roolissa ja Mikko Leppilampi, no, Mikko Leppilampi, kukapa voisi vastustaa ihastumasta Mikko Leppilammen näköiseen boheemiin rokkariin. Kannattaa mennä katsomaan leffa. Annan neljä tähteä.
Ensi-ilta: 23.10.2009
Kuvat: Filmikamari ja Aamulehti
No, siitäpä seuraa suomalais-saksalais yhteistuotettu elokuva Pihalla, jossa kielet sekoittuvat ihanasti ja kantavina teemoina väreilevät mm kulttuurienvälisyys ja yksinäisyys.
Elokuvan genre: romanttinen draama
Ohjaus: Toni Laine
Rooleissa: Sibel Kekilli, Mikko Leppilampi, Teemu Palosaari, Sanna-June Hyde, Matleena Kuusniemi, Mari Perankoski, Pihla Viitala
Käsikirjoitus: Petja Peltomaa ja Sanna Reinumägi
Tuottaja: Aleksi Bardy / Helsinki-filmi Oy
Elokuvan tarina:
Saksalainen Laura (Sibell Kekilli) muuttaa Hampurista Tampereelle suomalaisen miehensä Arton (Teemu Palosaari) ja heidän pienen Ella tyttärensä kanssa. Arto matkustaa työnsä takia koko ajan, ja Laura yrittää sillä välin parhaansa mukaan sopeutua suomalaiseeen elämäntyyliin ja kieleen, jotka tarjoavat rankan vastuksen keskieurooppalaiselle.
Lauraa luullaan sattumalta yh-äidiksi ja hän saa uusia ystäviä. Samoissa piireissa Laura törmää myös hulivilimuusikkoon Teroon (Mikko Leppilampi), jonka kanssa hän ystävystyy yhä enemmän ja enemmän.
Arton suomen työkomennuksen päättyessä, moni asia on muuttunut...
Kulttuurien kohtaamiset ja niistä aiheutuvat sekaannukset sekä elämää rikastuttavat uudet kokemukset ovat mielestäni aina mielenkiintoisia. Itselleni tuli heti mieleen omat kokemukseni Ranskassa, jossa aluksi itselleni oli hankalaa oppia juttelemaan paikallisten moottoriturpien tavoin "small-talkia". Kaupassa tai konditorioissa kysellään kuulumiset myyjiltä, heidän kanssa jutellaan niistä ja näistä, jopa bussipysäkillä tai julkisissa liikennevälineissä jutellaan muiden kanssa...ja jos ei jutella, niin se on epänormaalia. Pieniä ihania eroja kulttuureiden välissä, jotka ovat ihanasti toteutettu elokuvassa.
Kaunis Sibel Kekilli näyttelee hyvin viatonta Lauraa, Sanna June-Hyde on loistava kyynisen yh-äidin roolissa ja Mikko Leppilampi, no, Mikko Leppilampi, kukapa voisi vastustaa ihastumasta Mikko Leppilammen näköiseen boheemiin rokkariin. Kannattaa mennä katsomaan leffa. Annan neljä tähteä.
Ensi-ilta: 23.10.2009
Kuvat: Filmikamari ja Aamulehti
Julie and Julia (**)
Nora Ephronin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Julie & Julia pohjautuu kahteen kirjaan: amerikkalaisen Julia Powellsin vuonna 2004 kirjoittamaan Julie & Julia -kirjaan, sekä tunnetun nyt jo edesmenneen amerikkalaisen kokin Julia Childsin elämänkertaan My Life in France (kirj. Alex Prud’homme, 2006).
Ohjaus: Nora Ephron
Päärooleissa: Amy Adams, Meryl Streep, Stanley Tucci ja Paul Messina
Elokuvan genre: draama
Elokuvan tarina:
Elokuva nitoo yhteen kahden naisen tarinan. Jo edesmennyt Julia Child (Meryl Streep) kiersi miehensä kanssa Eurooppaa maailmansotien välisenä aikana. Julia ja hänen miehensä Paul Child (Stanley Tucci) asuivat Pariisissa useamman vuoden ja siellä Julia, jonka isoin intohimo oli syöminen päätti hyödyntää tätä intohimoa. Julia opetteli 37-vuotiaana ruuanlaiton jalon taidon. Alkuvaikeuksien jälkeen, ranskalaisen keittiön inspiroimana Juliasta tuli lopulta suhteellisen kuulu tv-kokki Amerikassa ja hän julkaisi usemman keittokirjan. Elokuvassa seurataan Julian ja Paulin elämää Ranskassa.
Meryl Streep esittää vallattoman hyvin luonnollisen rempseää Julie Childsia, jolle ruuanlaitto on paljon enemmän kuin oikea määrä tiettyä maustetta juuri tiettyyn aikaan. Childs suhtautuu kokkaamiseen ihanan kotoisalla asenteella ja lipevän kalkkunan lipsahtaminen lattialle ei estä ruuan valmistumista.
Toinen tarina, joka limittyy Julia Childsin tarinan kanssa, keskittyy Julie Powellsiin (Amy Adams), amerikkalaiseen naiseen, joka viettää arkipäivänsä töissä, joka ei juurikaan häntä kiinnosta. Vapaa-ajallaan Julie kokkailee itselleen ja miehelleen. Julie ryhtyy vuoden kestävään projektiin esikuvansa Julia Childsin innoittamana. Powell aikoo tänä aikana valmistaa Julia Childsin keittokirjan Mastering the art of french cooking kaikki 525 eri reseptiä.
Meryl Streepiä on ilo seurata amatsoninaisen roolissa. Vaikka Streep itse onkin vain 165 senttinen suhteellisen pieni nainen, kameran eri kuvakulmilla ja korkeakorkoisilla kengillä on saatu ihmeitä aikaan. Streep suhtautuu kaikkeen absurdimaisella positiivisuudella, jota ei voi olla ihastelematta ja jolle ei voi vaan kuin nauraa.
Elokuvan heikoin lenkki on Julie Powells, jonka tarina ei pitkälle kanna. Tarina ei ole mielenkiintoinen, eikä Adamsin näytteleminen korjaa tätä puutetta. Meryl Streeppiä olisi jaksanut katsella pidempäänkin, mutta tälläisenä kokonaisuutena elokuva ei ollut mitenkään erityinen. Annan kaksi tähteä.
Ensi-ilta Suomessa: 2.10.2009
Kuvat: imdb.com
Ohjaus: Nora Ephron
Päärooleissa: Amy Adams, Meryl Streep, Stanley Tucci ja Paul Messina
Elokuvan genre: draama
Elokuvan tarina:
Elokuva nitoo yhteen kahden naisen tarinan. Jo edesmennyt Julia Child (Meryl Streep) kiersi miehensä kanssa Eurooppaa maailmansotien välisenä aikana. Julia ja hänen miehensä Paul Child (Stanley Tucci) asuivat Pariisissa useamman vuoden ja siellä Julia, jonka isoin intohimo oli syöminen päätti hyödyntää tätä intohimoa. Julia opetteli 37-vuotiaana ruuanlaiton jalon taidon. Alkuvaikeuksien jälkeen, ranskalaisen keittiön inspiroimana Juliasta tuli lopulta suhteellisen kuulu tv-kokki Amerikassa ja hän julkaisi usemman keittokirjan. Elokuvassa seurataan Julian ja Paulin elämää Ranskassa.
Meryl Streep esittää vallattoman hyvin luonnollisen rempseää Julie Childsia, jolle ruuanlaitto on paljon enemmän kuin oikea määrä tiettyä maustetta juuri tiettyyn aikaan. Childs suhtautuu kokkaamiseen ihanan kotoisalla asenteella ja lipevän kalkkunan lipsahtaminen lattialle ei estä ruuan valmistumista.
Toinen tarina, joka limittyy Julia Childsin tarinan kanssa, keskittyy Julie Powellsiin (Amy Adams), amerikkalaiseen naiseen, joka viettää arkipäivänsä töissä, joka ei juurikaan häntä kiinnosta. Vapaa-ajallaan Julie kokkailee itselleen ja miehelleen. Julie ryhtyy vuoden kestävään projektiin esikuvansa Julia Childsin innoittamana. Powell aikoo tänä aikana valmistaa Julia Childsin keittokirjan Mastering the art of french cooking kaikki 525 eri reseptiä.
Meryl Streepiä on ilo seurata amatsoninaisen roolissa. Vaikka Streep itse onkin vain 165 senttinen suhteellisen pieni nainen, kameran eri kuvakulmilla ja korkeakorkoisilla kengillä on saatu ihmeitä aikaan. Streep suhtautuu kaikkeen absurdimaisella positiivisuudella, jota ei voi olla ihastelematta ja jolle ei voi vaan kuin nauraa.
Elokuvan heikoin lenkki on Julie Powells, jonka tarina ei pitkälle kanna. Tarina ei ole mielenkiintoinen, eikä Adamsin näytteleminen korjaa tätä puutetta. Meryl Streeppiä olisi jaksanut katsella pidempäänkin, mutta tälläisenä kokonaisuutena elokuva ei ollut mitenkään erityinen. Annan kaksi tähteä.
Ensi-ilta Suomessa: 2.10.2009
Kuvat: imdb.com
Yksin, kaksin vai isolla joukolla?
Monen monta vuotta kävin elokuvissa aina vain kaverin kanssa. Vasta tänä kesänä lähinnä tämän blogin takia/ansiosta olen tutustunut "yksin elokuvissa" -ilmiöön.
Neitsytmatkani oli muutama kuukausi sitten elokuvan Haarautuvan rakkauden talo lehdistönäytöksessä. Sen lisäksi, että olin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin salissa kankaan edessä (siellä oli siis myös muita, mutta omaan seurueeseeni kuului vain yksi henkilö), oli tilanteessa muutakin uutta ja hieman outoa, nimittäin aika. Elokuva alkoi pyöriä teatterissa kymmeneltä aamulla.
Nyt olen käynyt yhä useammin ja useammin yksin leffassa ja itse asiassa pidän siitä todella paljon. Elokuvaan keskittyy aivan toisella tavalla, kun on yksin pimeässä omien aistiensa kanssa. Ei tarvitse miettiä, mihinkä sitten mentäisiin leffan jälkeen tms. Miten te muut, oletteko ikinä käyneet yksin leffassa, miltä se tuntuu ja menisittekö uudestaan?
Kuvat: plaza.fi ja atso.suopanki.googlepages.com/kuvat
Neitsytmatkani oli muutama kuukausi sitten elokuvan Haarautuvan rakkauden talo lehdistönäytöksessä. Sen lisäksi, että olin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin salissa kankaan edessä (siellä oli siis myös muita, mutta omaan seurueeseeni kuului vain yksi henkilö), oli tilanteessa muutakin uutta ja hieman outoa, nimittäin aika. Elokuva alkoi pyöriä teatterissa kymmeneltä aamulla.
Nyt olen käynyt yhä useammin ja useammin yksin leffassa ja itse asiassa pidän siitä todella paljon. Elokuvaan keskittyy aivan toisella tavalla, kun on yksin pimeässä omien aistiensa kanssa. Ei tarvitse miettiä, mihinkä sitten mentäisiin leffan jälkeen tms. Miten te muut, oletteko ikinä käyneet yksin leffassa, miltä se tuntuu ja menisittekö uudestaan?
Kuvat: plaza.fi ja atso.suopanki.googlepages.com/kuvat
Fais-moi plaisir! (****)
Fais-moi plaisir on ranskalaisen 38-vuotiaan Emmanuel Mouret'n seitsemäs elokuva (ohjaus ja käsikirjoitus). Mouret on siitä erikoinen tyyppi, että hän kirjoittaa itselleen aina roolin omiin elokuviinsa. Tässä absurdissa elokuvassa Mouret nähdään pääosassa Jean-Jacquesin roolissa.
Elokuvan genre : komedia
Rooleissa: Emmanuel Mouret, Judith Godrèche, Deborah François, Frédérique Bel, Jacques Weber, Dany Brillant, Mikaël Gaudin-Lech, Frédéric Epaud, Frédéric Niedermayer, Karine Ventalon, Olivier Galfione, Jean-François Fagour, Yongsou Cho, Akihiko Nishida, Philippe Sol, Teresa Ovídio, Zara Prassinot, Laura Boujenah, Audrey DeWilder, Juliet Lemonnier, Hélène Milano, Aurélie Bouix.
Elokuvan juoni:
Jean-Jacques (Emmanuel Mouret) ja Ariane (Frédérique Bel) on Pariisissa asuva onnellinen pariskunta. Jean-Jacques haluaisi viettää enemmän aikaa vällyjen välissä Arianen kanssa ja mies todella yrittää kaikin keinoin onnistuakseen, tämä laukaisee heti elokuvan alussa loistavat naurut.
Eräs Jean-Jacquesin ystävä esittelee Jean-Jacquelle pettämättömän naisten iskutekniikan, jonka avulla ystävällä (joka on hieman pönäkkä, eikä muutenkaan erityisen hyvännäköinen) on joka viikko uusi tyttöystävä kierrossa. Uteliaisuudesta Jean-Jacques kokeilee tätä. Kokeilun tuloksena presidentin tytär (Judith Godrèche) ihastuu päättömästi mieheen. Jean-Jacques kertoo tästä herkälle Arianelle ja vakuuttelee, että asia on unohdettu. Ariane alkukiivauden jälkeen päättää, että heidän suhteensa on tuomittu, elleivät he "modernisoi" sitä ja usuttaa Jean-Jacquesin tapaamaan Elisabethin uudelleen ja muhinoimaan tämän kanssa.
Jean-Jacques tekee työtä käskettyä ja lähtee Elisabethin asunnolle, joka onkin hippusen hulppeampi, mitä hän on odottanut. Hissi mm. tottelee puhetta, mutta ei mitä tahansa puhetta. Jean-Jacques pyytää päästä neljänteen kerrokseen "neloseen", mutta hissi toteaa hänelle, ettei ymmärrä tätä. Jean-Jaqcues yrittää: "neljänteen kerrokseen", mutta hissi ei vieläkään ymmärrä. Vasta kun ymmällä oleva mies toteaa: "Pääsisinkö neljänteen kerrokseen, kiitos!" hissi vie miehen yläkertaan.
Jean-Jacques joutuu moneen koomiseen tilanteeseen Elisabethin luona. Hetkellisesti mieleen tulee Mr. Beanin toilailut, sen verran hyvin koko ajan menee pieleen.
Päivän päätteeksi muutaman mutkan kautta mies palaa kotiin ja törmää matkalla Arianeen, jolla onkin oma tarinansa kerrottava tästä pettämättömästä naisten iskutekniikasta.
Elokuva perustuu ranskalaiseen minimalismiin. Puhetta ei ole liikaa ja hauskoja kohtia on ripoteltu alusta loppuun saakka. Mouret näyttelee loistavasti himpun naiivia Jean-Jacquesia ja Frédérique Bel on hurmaava ailahtelevan herkka nainen. Ehdottomasti paras komedia, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Annan leffalle neljä tähteä.
Kuvat: allocine.fr
Elokuvan genre : komedia
Rooleissa: Emmanuel Mouret, Judith Godrèche, Deborah François, Frédérique Bel, Jacques Weber, Dany Brillant, Mikaël Gaudin-Lech, Frédéric Epaud, Frédéric Niedermayer, Karine Ventalon, Olivier Galfione, Jean-François Fagour, Yongsou Cho, Akihiko Nishida, Philippe Sol, Teresa Ovídio, Zara Prassinot, Laura Boujenah, Audrey DeWilder, Juliet Lemonnier, Hélène Milano, Aurélie Bouix.
Elokuvan juoni:
Jean-Jacques (Emmanuel Mouret) ja Ariane (Frédérique Bel) on Pariisissa asuva onnellinen pariskunta. Jean-Jacques haluaisi viettää enemmän aikaa vällyjen välissä Arianen kanssa ja mies todella yrittää kaikin keinoin onnistuakseen, tämä laukaisee heti elokuvan alussa loistavat naurut.
Eräs Jean-Jacquesin ystävä esittelee Jean-Jacquelle pettämättömän naisten iskutekniikan, jonka avulla ystävällä (joka on hieman pönäkkä, eikä muutenkaan erityisen hyvännäköinen) on joka viikko uusi tyttöystävä kierrossa. Uteliaisuudesta Jean-Jacques kokeilee tätä. Kokeilun tuloksena presidentin tytär (Judith Godrèche) ihastuu päättömästi mieheen. Jean-Jacques kertoo tästä herkälle Arianelle ja vakuuttelee, että asia on unohdettu. Ariane alkukiivauden jälkeen päättää, että heidän suhteensa on tuomittu, elleivät he "modernisoi" sitä ja usuttaa Jean-Jacquesin tapaamaan Elisabethin uudelleen ja muhinoimaan tämän kanssa.
Jean-Jacques tekee työtä käskettyä ja lähtee Elisabethin asunnolle, joka onkin hippusen hulppeampi, mitä hän on odottanut. Hissi mm. tottelee puhetta, mutta ei mitä tahansa puhetta. Jean-Jacques pyytää päästä neljänteen kerrokseen "neloseen", mutta hissi toteaa hänelle, ettei ymmärrä tätä. Jean-Jaqcues yrittää: "neljänteen kerrokseen", mutta hissi ei vieläkään ymmärrä. Vasta kun ymmällä oleva mies toteaa: "Pääsisinkö neljänteen kerrokseen, kiitos!" hissi vie miehen yläkertaan.
Jean-Jacques joutuu moneen koomiseen tilanteeseen Elisabethin luona. Hetkellisesti mieleen tulee Mr. Beanin toilailut, sen verran hyvin koko ajan menee pieleen.
Päivän päätteeksi muutaman mutkan kautta mies palaa kotiin ja törmää matkalla Arianeen, jolla onkin oma tarinansa kerrottava tästä pettämättömästä naisten iskutekniikasta.
Elokuva perustuu ranskalaiseen minimalismiin. Puhetta ei ole liikaa ja hauskoja kohtia on ripoteltu alusta loppuun saakka. Mouret näyttelee loistavasti himpun naiivia Jean-Jacquesia ja Frédérique Bel on hurmaava ailahtelevan herkka nainen. Ehdottomasti paras komedia, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Annan leffalle neljä tähteä.
Kuvat: allocine.fr
Whatever Works by Woody Allen (***)
Woody Allen on käsikirjoittanut ja ohjannut varman päälle laadukasta elokuvaa viime vuosien saatossa. Matchpoint (2005) on yksi suosikeistani ja Vicky, Christina, Barcelona (2008) oli myös loistava. Entäpä sitten tämän 74-vuotiaan kokeneen konkarin uusin elokuva Whatever Works? Isoin odotuksin marssin saliin katsomaan filmiä...
Elokuvan genre: romantiikka/komedia
Elokuvan rooleissa: Larry David, Evan Rachel Wood, Ed Begley Jr., Patricia Clarkson, Henry Cavill, Kristen Johnston, Michael McKean
Elokuvan juoni:
Boris Yellnikoff (Larry David) on vanha neuroottisen äkäinen new yorkilainen intellektuelli, joka kuluttaa päivänsä opettamalla lapsille shakkia ja naljailemalla näille imbesilleille, kuten hän itse heitä nimittää.
Boris kohtaa sattumalta Missisippistä kotoaan karanneen Melodie St. Ann Celestinen (Evan Rachel Wood) ja vastentahtoisesti auttaa tätä naiivia tyttöä majoittaen hänet luokseen muutamaksi päiväksi. Pirskahtelevan elämänmyönteinen Melodie saa tukevan jalansijan negatiivisen elämänfilosofian omaavan kvanttifysiikan professorin elämässä ja he menevät naimisiin.
Ruutineihin perustuvaa kuvioita saapuu sekoittamaan Melodien äiti Marietta (Patricia Clarkson), joka on juuri eronnut Melodien isästä Johnistä (Ed Begley Jr.). Soppaan heitetään myös syötävän näköinen näyttelijäpoika Randy James (Henry Cavill) ja myöhemmin Melodien isä John.
Elokuva kertoo erilaisten maailmakokemusten kohtaamisesta ja neuroottisuudesta. Harmillisesti elokuva ei yllä läheskään samalle tasolle kun Allenin kaksi edeltävää filmiä. Paikoin elokuva on hauska, mutta neuroottista miestä esittävä Larry David pääosassa ei jaksa kiinnostaa. Hauskin hahmo leffassa on Melodien äitiä Mariettaa näyttelevä Patricia Clarkson. Elokuva oli ok ajanvietettä, eipä juuri sen enempää. Leffa saa minulta kolme tähteä.
Elokuvan ensi-ilta: 23.10.
Kuvat: Hollywood.com
Elokuvan genre: romantiikka/komedia
Elokuvan rooleissa: Larry David, Evan Rachel Wood, Ed Begley Jr., Patricia Clarkson, Henry Cavill, Kristen Johnston, Michael McKean
Elokuvan juoni:
Boris Yellnikoff (Larry David) on vanha neuroottisen äkäinen new yorkilainen intellektuelli, joka kuluttaa päivänsä opettamalla lapsille shakkia ja naljailemalla näille imbesilleille, kuten hän itse heitä nimittää.
Boris kohtaa sattumalta Missisippistä kotoaan karanneen Melodie St. Ann Celestinen (Evan Rachel Wood) ja vastentahtoisesti auttaa tätä naiivia tyttöä majoittaen hänet luokseen muutamaksi päiväksi. Pirskahtelevan elämänmyönteinen Melodie saa tukevan jalansijan negatiivisen elämänfilosofian omaavan kvanttifysiikan professorin elämässä ja he menevät naimisiin.
Ruutineihin perustuvaa kuvioita saapuu sekoittamaan Melodien äiti Marietta (Patricia Clarkson), joka on juuri eronnut Melodien isästä Johnistä (Ed Begley Jr.). Soppaan heitetään myös syötävän näköinen näyttelijäpoika Randy James (Henry Cavill) ja myöhemmin Melodien isä John.
Elokuva kertoo erilaisten maailmakokemusten kohtaamisesta ja neuroottisuudesta. Harmillisesti elokuva ei yllä läheskään samalle tasolle kun Allenin kaksi edeltävää filmiä. Paikoin elokuva on hauska, mutta neuroottista miestä esittävä Larry David pääosassa ei jaksa kiinnostaa. Hauskin hahmo leffassa on Melodien äitiä Mariettaa näyttelevä Patricia Clarkson. Elokuva oli ok ajanvietettä, eipä juuri sen enempää. Leffa saa minulta kolme tähteä.
Elokuvan ensi-ilta: 23.10.
Kuvat: Hollywood.com
Matter of Taste - kun ruoka kohtaa elokuvan
Huomenna torstaina (24.9) alkaa Helsingissä nelipäiväinen Matter of Taste -tapahtuma, jossa ruoalla on päärooli. Tapahtuman Suomessa järjestää elokuvakulttuuriyhdistys Euphoria Borealis. Matter of Taste on osa eurooppalaisen nuorten elokuvaverkoston NISI MASA:n toimintaa. Pinja Rosenberg Euphoria Borealiksesta kertoi, että tapahtuman avulla halutaan aktivoida ihmisiä ja herättää keskustelua ruokakulttuurista.
Elokuvia katsellaan ravintola Bellyssä, Vanhalla Ylioppilastalolla ja Dubrovnikissä. Lauantain ja sunnuntain näytöksiin pääsee ILMAISEKSI! :) Itse suuntaan ainakin sunnuntaina katsomaan Food Design -elokuvan. Haluan tietää, miksi ihmiset valitsevat aina punaisen nallekarkin muiden seasta :) Minkä värisen itse ottaisit?
Leffat:
Torstai 24.9. klo 18, ravintola Belly
BANANAS! (ohj. Fredrik Gertten, 2009, Ruotsi, 87min.)
Ei niin reilu banaanijätti Dole on jo ryhtynyt oikeustoimiin elokuvan tekijöitä vastaan.
Näytös järjestetään yhteistyössä Doc Loungen kanssa.
- Alkukuvana nähdään The Market (Kroatia 2006, Ohj. Ana Husman, 9').
- ohjaaja Fredrik Gertten paikalla, keskustelu näytöksen jälkeen!
- elokuvan ja keskustelun jälkeen dj Datsun tanssittaa lattarirytmein
- Liput ovelta 5€ (maksutapa käteinen!!)
- Ikäraja K18
Lauantai 26.9. klo 18-22, Vanha Ylioppilastalo
Megapolis 2024 -tapahtuman elokuvaohjelmisto:
* Pääsali klo 19: SORRISO AMARO (Matteo Bellizzi, 2003, 54 min, Italia)
Riisitytöt 1950-luvun Italiassa, muistelijoina elämäniloiset eläkeläisrouvat.
* Pääsali klo 20: THE TRACE (Guillaume Bordier, 2008, 47min, Ranska/Afganistan)
Afgaanileipureiden työ on kuin tanssi ja transsi.
* Pääsali klo 21: ETERNAL MASH (Catherine van Campen, 2007, 53min, Hollanti)
Uhanalaisia ruokakasveja ja erikoisia puutarhureita. Dokkarimenestys maailmalla!
* Musiikkisali klo 18 & 20: EUROOPPALAISIA LYHYTELOKUVIA RUOASTA, osa I
Mm. Kroatialainen tori, saksalainen perunamuusi ja uusenglantilainen tee.
* Musiikkisali klo 19 & 21: EUROOPPALAISIA LYHYTELOKUVIA RUOASTA, osa II
Mm. Halvan valmistusta, ruotsalainen taksikuskikokki ja Berliinin turkkilainen tori.
- Megapolis 2024 on urbaani festivaali, jossa mietitään, mitä on hyvä ruoka ja mistä se
tulee. Tapahtuman järjestää ympäristöjärjestö Dodo ry.
- Kaikkiin Megapolis-näytöksiin VAPAA PÄÄSY!!
Sunnuntai 27.9. klo 19.45-21.30 Dubrovnik
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yhteydessä:
FOOD DESIGN (ohj. Martin Hablesreiter & Sonja Stummerer, 2008, Itävalta, 52min)
Makkaran mausta 60% riippuu sen äänistä! Valitsemme nallekarkeista mieluiten punaisen.
Kemisti, psykologi, suklaamuotoilija ja äänisuunnittelija ruoan kimpussa.
Elokuvanäytöksen jälkeen tarjolla teemaan sopiva kilpailu sekä makupaloja!
- Näytökseen VAPAA PÄÄSY!!
kuvat: Matter of Taste - food and film in Europe
Elokuvia katsellaan ravintola Bellyssä, Vanhalla Ylioppilastalolla ja Dubrovnikissä. Lauantain ja sunnuntain näytöksiin pääsee ILMAISEKSI! :) Itse suuntaan ainakin sunnuntaina katsomaan Food Design -elokuvan. Haluan tietää, miksi ihmiset valitsevat aina punaisen nallekarkin muiden seasta :) Minkä värisen itse ottaisit?
Leffat:
Torstai 24.9. klo 18, ravintola Belly
BANANAS! (ohj. Fredrik Gertten, 2009, Ruotsi, 87min.)
Ei niin reilu banaanijätti Dole on jo ryhtynyt oikeustoimiin elokuvan tekijöitä vastaan.
Näytös järjestetään yhteistyössä Doc Loungen kanssa.
- Alkukuvana nähdään The Market (Kroatia 2006, Ohj. Ana Husman, 9').
- ohjaaja Fredrik Gertten paikalla, keskustelu näytöksen jälkeen!
- elokuvan ja keskustelun jälkeen dj Datsun tanssittaa lattarirytmein
- Liput ovelta 5€ (maksutapa käteinen!!)
- Ikäraja K18
Lauantai 26.9. klo 18-22, Vanha Ylioppilastalo
Megapolis 2024 -tapahtuman elokuvaohjelmisto:
* Pääsali klo 19: SORRISO AMARO (Matteo Bellizzi, 2003, 54 min, Italia)
Riisitytöt 1950-luvun Italiassa, muistelijoina elämäniloiset eläkeläisrouvat.
* Pääsali klo 20: THE TRACE (Guillaume Bordier, 2008, 47min, Ranska/Afganistan)
Afgaanileipureiden työ on kuin tanssi ja transsi.
* Pääsali klo 21: ETERNAL MASH (Catherine van Campen, 2007, 53min, Hollanti)
Uhanalaisia ruokakasveja ja erikoisia puutarhureita. Dokkarimenestys maailmalla!
* Musiikkisali klo 18 & 20: EUROOPPALAISIA LYHYTELOKUVIA RUOASTA, osa I
Mm. Kroatialainen tori, saksalainen perunamuusi ja uusenglantilainen tee.
* Musiikkisali klo 19 & 21: EUROOPPALAISIA LYHYTELOKUVIA RUOASTA, osa II
Mm. Halvan valmistusta, ruotsalainen taksikuskikokki ja Berliinin turkkilainen tori.
- Megapolis 2024 on urbaani festivaali, jossa mietitään, mitä on hyvä ruoka ja mistä se
tulee. Tapahtuman järjestää ympäristöjärjestö Dodo ry.
- Kaikkiin Megapolis-näytöksiin VAPAA PÄÄSY!!
Sunnuntai 27.9. klo 19.45-21.30 Dubrovnik
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yhteydessä:
FOOD DESIGN (ohj. Martin Hablesreiter & Sonja Stummerer, 2008, Itävalta, 52min)
Makkaran mausta 60% riippuu sen äänistä! Valitsemme nallekarkeista mieluiten punaisen.
Kemisti, psykologi, suklaamuotoilija ja äänisuunnittelija ruoan kimpussa.
Elokuvanäytöksen jälkeen tarjolla teemaan sopiva kilpailu sekä makupaloja!
- Näytökseen VAPAA PÄÄSY!!
kuvat: Matter of Taste - food and film in Europe
Rakkautta & Anarkiaa starttasi torstaina
Jokavuotinen syyskuinen elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa starttasi torstaina Steven Soderberghin Ilmiantaja-aloituselokuvalla.
Elokuvan jälkeen festareita siirryttiin juhlimaan Tavastialle, jossa pidettiin Rakkautta & Anarkiaa- avajaiskeikka. Lavalla taiteilivat Magyar Posse, Zebra & Snake sekä iki-ihana Husky Rescue.
Husky aloitti eteerisen hillitysti ja nosti tahtiaan matkalla. Keikan aikana lavalla nähtiin jänis sekä virtahepo, joka soitti kirjoituskonetta. Huskylta kuultiin useita vanhoja biisejä, mutta myös muutama hieno uusi tapaus oli otettu ohjelmaan tulevalta albumilta.
Reeta-Leena Korhola aloitti sohvan uumenista yölamppumaisessa valaistuksessa
Sanna Tavastialla
Husky Rescue Tavastian lavalla fluoresentissä valaistuksessa
Rakkautta & Anarkiaa jatkuu reilun viikon ensi viikon sunnuntaihin saakka (27.9). Vielä kerkeää varata/ostaa liput moneen hienoon leffaa, joita muuten ei Suomessa pääse teattereissa näkemään. Itse menen katsomaan ekaa leffaa sunnuntaina. Suosikkiohjaajani, François Ozonin uusin leffa Ricky on nähtävissä silloin.
Kiitos kuvista kuuluu henkilökohtaiselle valokuvaajalle! :)
Elokuvan jälkeen festareita siirryttiin juhlimaan Tavastialle, jossa pidettiin Rakkautta & Anarkiaa- avajaiskeikka. Lavalla taiteilivat Magyar Posse, Zebra & Snake sekä iki-ihana Husky Rescue.
Husky aloitti eteerisen hillitysti ja nosti tahtiaan matkalla. Keikan aikana lavalla nähtiin jänis sekä virtahepo, joka soitti kirjoituskonetta. Huskylta kuultiin useita vanhoja biisejä, mutta myös muutama hieno uusi tapaus oli otettu ohjelmaan tulevalta albumilta.
Reeta-Leena Korhola aloitti sohvan uumenista yölamppumaisessa valaistuksessa
Sanna Tavastialla
Husky Rescue Tavastian lavalla fluoresentissä valaistuksessa
Rakkautta & Anarkiaa jatkuu reilun viikon ensi viikon sunnuntaihin saakka (27.9). Vielä kerkeää varata/ostaa liput moneen hienoon leffaa, joita muuten ei Suomessa pääse teattereissa näkemään. Itse menen katsomaan ekaa leffaa sunnuntaina. Suosikkiohjaajani, François Ozonin uusin leffa Ricky on nähtävissä silloin.
Kiitos kuvista kuuluu henkilökohtaiselle valokuvaajalle! :)
Patrick Swayze ja viimeinen tanssi
Amerikkalainen näyttelijä Patrick Swayze on viimeisen tanssinsa tanssinut. Näyttelijä kuoli haimasyöpään maanantaina Los Angelesissa 57 vuoden iässä. Swayze tuli aikoinaan tunnetuksi elokuvasta Dirty Dancing (1987), jossa hän näytteli pahaa poikaa Johnny Castleä.
Dirty Dancing on rakkaustarina, jossa musiikki ja tanssi sitovat päänäyttelijät yhteen. Swayzen vastanäyttelijänä elokuvassa nähdään kikkarahiuksinen Jennifer Grey, joka kesälomaleirillä ihastuu leirin tanssinopettajaan. Noin kolmasosa elokuvasta on ilmaistu tanssin keinoin.
Tästä hienosta leffasta, joka palauttaa mieleen nuoruuden ensimmäiset ruusunpunaiset ihastukset, on jäänyt vahvasti eloon sen nostalgiset biisit esim, The time of my life (klipin loppuosassa).
Omaan leffa top 10:iin kuuluu edelleen toinen Swayzen tunnetuimmista elokuvista, Ghost (1991). Elokuvassa Swayzen rinnalla nähdään nuori Demi Moore. Tätä elokuvaa katsoessa itkettiin ja itketään edelleen... Elokuva on sydäntäriipaisevan kaunis tarina ikuisesta rakkaudesta.
Dirty Dancing on rakkaustarina, jossa musiikki ja tanssi sitovat päänäyttelijät yhteen. Swayzen vastanäyttelijänä elokuvassa nähdään kikkarahiuksinen Jennifer Grey, joka kesälomaleirillä ihastuu leirin tanssinopettajaan. Noin kolmasosa elokuvasta on ilmaistu tanssin keinoin.
Tästä hienosta leffasta, joka palauttaa mieleen nuoruuden ensimmäiset ruusunpunaiset ihastukset, on jäänyt vahvasti eloon sen nostalgiset biisit esim, The time of my life (klipin loppuosassa).
Omaan leffa top 10:iin kuuluu edelleen toinen Swayzen tunnetuimmista elokuvista, Ghost (1991). Elokuvassa Swayzen rinnalla nähdään nuori Demi Moore. Tätä elokuvaa katsoessa itkettiin ja itketään edelleen... Elokuva on sydäntäriipaisevan kaunis tarina ikuisesta rakkaudesta.
3 leffaa putkeen - uppoaako?
Viikko sitten kotimatkalla Jenkeistä Suomeen yllätyin iloisesti erään jenkkilentoyhtiön kapasiteeteistä. Koneessa kaikilla matkustajilla oli omat ruudut edessään ja valittavana oli noin 20 eri leffaa. Päätin siis olla koko matkan nukkumatta ja katsoa niin monta leffaa, kun kerkeän. Alkuinnostuksen jälkeen tajusin, että valikoima ei välttämättä ollut kaikista parhain, päätin silti poimia parhaat filkat katsottaviksi. Leffat, jotka tsekkasin: The Proposal, Angels and Demons ja Yes Man.
Pika-arviot leffoista:
The Proposal, Odottamaton ehdotus:
Ohjaus: Anne Fletcher
Romanttinen komedia, jossa päähenkilöinä Sandra Bullock ja Ryan Reynolds. Naisjohtaja Margaret Tate joutuu kinkkiseen tilanteeseen viisuminsa umpeutuessa ja saa alaisensa Andrew:n suostuteltua roolipeliin, jonka tarkoituksena on huijata maahanmuuttoviranomaisia. Elokuva vie parin Alaskaan Andrewn perheen luo.
Normaaliolosouhteissa kyseinen genre ei osu silmieni eteen turhan usein. Romanttiseksi komediaksi ihan katsottava, elokuvan lopun nyt tietty arvasi jo heti kättelyssä... paikoin hauskaa sanailua.
Angels and Demons, Enkelit ja demonit:
Ohjaus: Ron Howard
Dan Brownin kirjaan perustuva draama/jännäri. Katolinen kirkko on vaarassa salaseura Illuminatin herätessä uudelleen eloon Roomassa. Tom Hanksin esittämä Robert Langdon kutsutaan paikalle pelastamaan tilanne. Langdon ja Rooman poliisit nuuskivat vihjeitä ja juoksevat kaupungin eri kirkkoja läpi yrittäen pysäyttää Illuminatin. Muutama ihminen kuolee, mutta lopussa Vatikaani kiittää pelastajaansa.
Nukahdin tämän leffan alkumetreillä ja jouduin aloittamaan leffan uudestaan pienen levähdystauon jälkeen. Hienointa leffassa oli Rooman maisemat, silmä saa myös levätä kuolleen paavin oikeana kätenä toimivassa skottilaisessa näyttelijässä Ewan McGregorissa. Muuten leffa etenee melkein koko matkan hyvin ennalta-arvattavasti ja latteasti. Jos olisin maksanut leffalipun hinnan tästä, olisi harmittanut.
Yes Man:
Ohjaus: Peyton Reed
Jim Carrey nähdään elokuvan pääosassa esittämässä miestä, jonka elämä polkee paikallaan. Carreyn esittämä Carl Allen kokee heräämisen elämänhallintaryhmän avustuksella ja siitä lähtien kokee tarvetta vastata kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin positiivisesti. Tämä uusi elämänasenne piristää hänen elämäänsä ja asiat alkavat näyttää hyvin spontaaneilta ja mukavilta, mutta totta kai matkaan mahtuu myös jonkinmoisia kuoppia. Ihan ok hauska komedia, muutamassa kohdassa, nauroin ääneen.
Itse katson aniharvoin monta leffaa peräkkäin. Nytpä tuli sitten sitäkin kokeiltua. Kyseisten leffojen jälkeen olo oli sellainen, että jouduuin miettimään, olisiko sittenkin pitänyt katsella vain oman mielikuvituksen tuotteita. No jaa...mutta entä sinä, kuinka monta leffaa sinä jaksat katsoa peräkkäin, meneekö kolme?
kuvat: hollywood.com
Pika-arviot leffoista:
The Proposal, Odottamaton ehdotus:
Ohjaus: Anne Fletcher
Romanttinen komedia, jossa päähenkilöinä Sandra Bullock ja Ryan Reynolds. Naisjohtaja Margaret Tate joutuu kinkkiseen tilanteeseen viisuminsa umpeutuessa ja saa alaisensa Andrew:n suostuteltua roolipeliin, jonka tarkoituksena on huijata maahanmuuttoviranomaisia. Elokuva vie parin Alaskaan Andrewn perheen luo.
Normaaliolosouhteissa kyseinen genre ei osu silmieni eteen turhan usein. Romanttiseksi komediaksi ihan katsottava, elokuvan lopun nyt tietty arvasi jo heti kättelyssä... paikoin hauskaa sanailua.
Angels and Demons, Enkelit ja demonit:
Ohjaus: Ron Howard
Dan Brownin kirjaan perustuva draama/jännäri. Katolinen kirkko on vaarassa salaseura Illuminatin herätessä uudelleen eloon Roomassa. Tom Hanksin esittämä Robert Langdon kutsutaan paikalle pelastamaan tilanne. Langdon ja Rooman poliisit nuuskivat vihjeitä ja juoksevat kaupungin eri kirkkoja läpi yrittäen pysäyttää Illuminatin. Muutama ihminen kuolee, mutta lopussa Vatikaani kiittää pelastajaansa.
Nukahdin tämän leffan alkumetreillä ja jouduin aloittamaan leffan uudestaan pienen levähdystauon jälkeen. Hienointa leffassa oli Rooman maisemat, silmä saa myös levätä kuolleen paavin oikeana kätenä toimivassa skottilaisessa näyttelijässä Ewan McGregorissa. Muuten leffa etenee melkein koko matkan hyvin ennalta-arvattavasti ja latteasti. Jos olisin maksanut leffalipun hinnan tästä, olisi harmittanut.
Yes Man:
Ohjaus: Peyton Reed
Jim Carrey nähdään elokuvan pääosassa esittämässä miestä, jonka elämä polkee paikallaan. Carreyn esittämä Carl Allen kokee heräämisen elämänhallintaryhmän avustuksella ja siitä lähtien kokee tarvetta vastata kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin positiivisesti. Tämä uusi elämänasenne piristää hänen elämäänsä ja asiat alkavat näyttää hyvin spontaaneilta ja mukavilta, mutta totta kai matkaan mahtuu myös jonkinmoisia kuoppia. Ihan ok hauska komedia, muutamassa kohdassa, nauroin ääneen.
Itse katson aniharvoin monta leffaa peräkkäin. Nytpä tuli sitten sitäkin kokeiltua. Kyseisten leffojen jälkeen olo oli sellainen, että jouduuin miettimään, olisiko sittenkin pitänyt katsella vain oman mielikuvituksen tuotteita. No jaa...mutta entä sinä, kuinka monta leffaa sinä jaksat katsoa peräkkäin, meneekö kolme?
kuvat: hollywood.com
Helsinki Comedy Festival
Viikonloppuna Helsingissä naurettiin, sillä ensimmäistä kertaa järjestettävä Helsinki Comedy Festival stimuloi kansalaisten nauruhermoja monella eri areenalla. Itse suuntasin perjantai-illan ratoksi hotelli Scandic Continentaliin katsomaan stand-up komiikkaa à la Riku Sottinen, Ida Grönlund ja Pekka Jalava. Festivaalitunnelmaan sisälle päästiin hyvin juomalla punaviiniä oluttuopin kokoisista muovikupposista :D
Alla festareilla esiintyneitä stand-up koomikoita
Nauru pidentää ikää...ainakin muutama lisätunti tuli siis hankittua (Jes!). Oma suosikkini oli illan isäntä, rempseän veikeä Riku Sottinen, joka nauratti jokaisella sutkautuksellaan.
Alla minä ja Riku Sottinen kaikkine kiharoineen, vasemmalla takana Pekka Jalava
Alla festareilla esiintyneitä stand-up koomikoita
Nauru pidentää ikää...ainakin muutama lisätunti tuli siis hankittua (Jes!). Oma suosikkini oli illan isäntä, rempseän veikeä Riku Sottinen, joka nauratti jokaisella sutkautuksellaan.
Alla minä ja Riku Sottinen kaikkine kiharoineen, vasemmalla takana Pekka Jalava
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)